Transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) toimii kivun moduloinnin periaatteella sekä ääreis- että keskushermoston mekanismien kautta. Antamalla matalajännitteisiä sähköimpulsseja iholle asetettujen elektrodien kautta TENS aktivoi suuria myeliinipäällysteisiä A-beeta-säikeitä, jotka estävät nosiseptiivisten signaalien kulkeutumisen selkäytimen takaosan läpi. Tätä ilmiötä kuvataan porttiohjausteoriassa.
Lisäksi TENS voi indusoida endogeenisten opioidien, kuten endorfiinien ja enkefaliinien, vapautumista, jotka entisestään lievittävät kipua sitoutumalla opioidireseptoreihin sekä keskushermostossa että ääreishermostossa. Välittömät kipua lievittävät vaikutukset voivat ilmetä 10–30 minuutin kuluessa stimulaation aloittamisesta.
Kliiniset tutkimukset ovat kvantitatiivisesti osoittaneet, että TENS voi johtaa tilastollisesti merkitsevään VAS-pisteiden laskuun, tyypillisesti 4–6 pistettä, vaikka vaihtelut riippuvatkin yksilöllisistä kipukynnyksistä, hoidettavasta kiputilasta, elektrodien sijoittelusta ja stimulaatioparametreista (esim. taajuus ja intensiteetti). Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että korkeammat taajuudet (esim. 80–100 Hz) voivat olla tehokkaampia akuutin kivun hoidossa, kun taas matalammat taajuudet (esim. 1–10 Hz) voivat tarjota pidempikestoisempia vaikutuksia.
Kaiken kaikkiaan TENS edustaa ei-invasiivista lisähoitoa akuutin kivun hoidossa, ja se tarjoaa suotuisan hyöty-riskisuhteen ja minimoi riippuvuuden farmakologisista interventioista.
Julkaisun aika: 07.04.2025
